Lake Worthin uimarannalta hypätään meren aaltoihin omalla riskillä silloin kun hengenpelastaja ei ole paikalla. Sijoitusmarkkinoilla ovat monet uponneet tänä vuonna, mutta hengenpelastaja on vain puhelinsoiton päässä. -Asiantuntijan apuun on hyvä luottaa tämän päivän omaisuudenhoidossa, Esa Jokela sanoo.

Talouden maailmanlaajuinen taantuma täyttää jo kaksi vuotta. Se ei ole koskettanut pelkästään yrityselämää vaan sen vaikutukset tunnetaan jokaisessa yksityisessä taloudessa. Nyt loppuvuodesta on tilinpäätöksen aika. Sitä eivät suunnittele pelkästään yritykset. Myös yksityiset kansalaiset suuntaavat katseensa taaksepäin, laskevat nykyisen varallisuutensa ja miettivät, kuinka asettaa jalkansa uuden vuoden puolella.

- Historiallisesti katsoen maailman talous on nyt keskellä vuosia kestävää sahausliikettä. Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen omaisuuden turvaamiseksi, sanoo globaalin talouden ja markkinoiden kehitystä ammatikseen seuraava amerikansuomalainen omaisuudenhoitoexpertti (Certified Financial Planner)  Esa Jokela.

Esa Jokelan mielestä vanhat sijoituskeinot eivät toimi tämän päivän sijoitusmarkkinoilla.

- Suurin osa kansalaisista sijoittaa varallisuutensa luottamalla tunteeseen. Mutta tunne ei ole strategia. Tänä päivänä omaisuus on parasta turvata puhtaasti tietoon ja analyyseihin perustuen. Hänen omaisuudenhoitoyhtiönsä, Palm Beach Gradensissa Floridassa toimiva Security First Finacial Inc.,  hyödyntää maailman luotettavimpia talous- ja sijoitusnalayysejä.

- Se, että ennen lainattiin rahat pankilta ja sijoitettiin osakkeisiin lainakorkoa suuremman sijoitustuoton toivossa, on tänä päivänä tuomittu tuhoon. Myös pörssisijoitusten pitäminen samoissa kohteissa vuodesta toiseen ei enää toimi, koska sahausliike markkinoilla jatkuu vielä pitkään. Nyt tarvitaan lyhyemmällä aikajänteellä toimivia strategioita. Kolme kuukautta on sopivin jakso linjantarkituksessa, Jokela vakuuttaa.

Kaksi romahdusta

Sijoitusasiantuntija perustelee näkemyksensä maailmantalouden historiallisella kehityksellä.

- Pitkät syklit ovat perinteisesti kestäneet 20 vuotta. Länsimaiden talouteen on iskenyt nyt kaksi kriisiä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ensimmäinen, internetin tuloon ja korkean teknologian yrityksiin liittynyt romahdus, koettiin vuosituhannen vaihteessa. Markkinoille ilmestyi valtava määrä uusia internet–yrityksiä, joille povattiin ruusuista tulevaisuutta. Valtaosa odotuksista ei kuitenkaan toteutunut. Uuden teknologian yritysten sortuessa talous ja pörssit lähtivät voimakkaaseen laskuun, Jokela toteaa.

Romahdus vaikutti kulutukseen, joka alkoi heti pienentyä. Hallitusvalta puuttui asiaan ja  halusi talouden nopeasti takaisin kasvu-uralle. Korkoja laskettiin voimakkaasti ja markkinoille alkoikin virrata rahaa valtavia määriä. Maan talous ajautui kuitenkin ojasta allikkoon. Helpon rahan myötä kansalaiset sortuivat liian suuriin odotuksiin, mikä näkyi selvimmin asuntomarkkinoilla. Hölläkätiset pankit eivät välittäneet tarkistella lainanpyytäjien taustoja vaan asunnot  rahoitettiin lähes sataprosenttisesti. Asuntojen hinnat nousivat taivaisiin.

- Syyskuun 15. päivänä 2008 oli kriittisin päivä, Lehman Bothers ajautui konkurssiin ja silloin oli koko Yhdysvaltain talous romahtaa, Jokela muistelee.

Tämän vuoden alkupuolella, suurimman savun haihduttua, ovat holtittoman lainanantopolitiikan seuraukset ovat olleet nähtävillä. Sadat pankit ovat kokurssissa, kymmenet tuhannet kotitaloudet “foreclosuren” uhan alla. Koko kansantalous kansalaiseen kärsii.

Vaaran vaistonneet osasivat turvautua

Joukosta löytyy myös niitä, jotka ovat selvinneet vaikean ajan yli lähes kuivin jaloin. Esa Jokelan asiakkaat kuuluvat tähän joukkoon.

- Valtaosa asiakkaista selvisi menettämättä penniäkään. Rohkeimman sijoitusstategian valinneetkin ovat menettäneet vain 8,6% omaisuudestaan vaikka markkinat esimerkiksi vuonna 2008 laskivat peräti 38%, Jokela toteaa. Hänen asiakkaittensa menestys johtui pääasiassa siitä, että yhtiössä seurattiin tilannetta tarkoin pätevien talousanalyysien avulla.

- Ymmärsimme suurimman “asuntohypen” aikana, ettei hintojen nousu voi olla todellista. Asiakkaittemme osakesijoituksista ehdittiin luopua ennen kuplan puhkeamista ja heidän varallisuuttansa alettiin hoitaa perinteisin, turvallisin instrumentein.

Öljyteknologiaan kannattaa yhä panostaa

Omaisuudenhoitobisneksessä ei ole kahta samanlaista asiakasta. Elämäntilanteet, tarpeet ja toiveet poikkeavat aina toisistaan. Myös riskinottokyky on jokaisella erilainen. Esa Jokelan tehtäviin kuuluu ensiksi selvittää asiakkaansa taustat, ennenkuin strategiaa aletaan suunnitella.

- Elämme täysin erilaisilla markkinoilla kuin takavuosina. Nyt on oltava nopea ja joustava eikä tuleen saa jäädä makaamaan. Kaikki tunteet on kitkettävä sijoitustoiminnasta. Historiallisesta näkökulmasta tarkasteltuna olemme vasta syklin puolivälissä, hän laskee.

Sijoitusanalyysejä tehtäessä on otettava huomioon suuri määrä muuttujia, joita talouden lisäksi ovat mm. eri maiden poliittinen ja alueellinen kehitys. Ne kaikki vaikuttavat myös Yhdysvaltain talouteen ja pörssiin.

- Tämän vuoden kaksi varminta sijoitusta ovat olleet kulta ja Kiina, Jokela sanoo. Sen sijaan vihreän teknologian yritysten menestykseen sijoituksina hän ei luota.

- Kiinalaisia on yli kolme kertaa enemmän kuin amerikkalaisia. Talous kasvaa voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä ja se tulee yhä perustumaan fossiilisen energian käyttöön. Siksi parempia sijoituskohteita ovat mm. öljyteknologiayritykset, joihin oikealla tavalla sijoittaneet saavat Yhdysvalloissa myös ylimääräisen verohyödyn, Jokela valistaa.

Vaikka valoa taloustunnelin päässä jo näkyykin (mm. USA:n kulutus nousi marraskuussa ylläen 1,3%), veikkaa Jokela kriisin jatkuvan alkavan vuoden ajankin. Hänen mukaansa yksityihenkilöillä on omaisuudenhoidossa käytössään yleensä kolme tietä.

-Moottoritielle viime vuosina eksyneet ovat voineet menettää jopa 60% varallisuudestaan, kun taas kävelytiellä varovasti vaeltaneet ovat saaneet muutaman prosentin nousun. Pyörätiellä ajavat voivat muutella strategioitaan nopeasti ja hajauttaa sopivasti riskejään, Jokela selventää. Jos sellaisia henkilöitä löytyy, jotka lähtivät osakesijoittamiseen mukaan tämän vuoden pohjalukemista, voivat he nyt kuitata jo kymmenien prosenttien tuoton salkuissaan.

Yksityishenkilöiden omaisuudenhoitoon perehtyneille yrityksille nykytilanne on hyvä. Esa Jokelankin yritys saanut huomattavan määrän uusia asiakkaita, joista useimmat ovat amerikkalaisia.

- Nyt jos koskaan tarvitaan omaisuudenhoidossa asiantuntijan apua.

Lake Worth, Florida

Amerikan Uutiset

Mikko Koskinen

Silta joka johtaa Frazier Parkin kaupunkiin.

Jukka Hellsten, 42, eli viimeisen vuotensa syrjäisessä kalifornialaisessa vuoristokylässä sata kilometriä Los Angelesista pohjoiseen. Frazier Park on villin lännen kaupunkia muistuttava 2300 asukkaan yhteisö liki puolentoista kilometrin korkeudella merenpinnasta. Niinpä sinne matkatessa korvat menevät lukkoon korkeuserosta. Kiinteistönvälittäjä Margaret Rincon saapui työpaikalleen kello 8.30 tiistaiaamuna. Hän näki, kuinka poliisi jututti kahta teinipoikaa joen varrella. Pian poliisi sulki koko alueen keltaisella rikosteipillä. Joenuomasta oli löytynyt Jukka Hellstenin ruumis. Kuolinpaikalla on jalanjälkiä, kolme sinistä muovihansikasta, tuoreeltaan veitsellä katkaistuja pensaan oksia, verta ja joku on sirotellut puroon kymmenen punaista ruusua.

Frazier Mountain Highschoolia käyvä Tony Levesque, 15, kertoo, että hänen kaverinsa Grant Richardson ja toinen poika löysivät ruumiin. Tonylle Jukka oli tuttu näky kylällä.

-Olen nähnyt hänet kadulla. Hän kävi usein tuossa toisella puolella katua olevassa viinakaupassa.

Jukka Hellsten, 1967-2009.

-Hän oli mukava kaveri, kävi ostamassa meiltä vodkaa pari kertaa viikossa. Näin hänet viimeisen kerran noin kaksi viikkoa sitten.

Hänen tyttöystävänsä tuli tänne kyselemään, olimmeko nähneet miestä, Don’s Liquor -viinakaupan syyrialainen myyntiassistentti Romi kertoo. Jukka Hellsten oli seurustellut paikkakunnalla asuvan Alyce Colemanin, 47, kanssa vuoden verran. Pari asui pienessä mökissä teollisuusrakennuksen takana. Journalismin opiskelija ja baarin tarjoilija Kacey Barber, 24, on Alycen tytär. Vaalealla naisella on nenäkoru ja vihreitä raitoja hiuksissaan. Hänen äitinsä sulhasen kuolema järkyttää Kaceyta, eikä hän halua kuvaansa lehteen.

-Jukka oli herttainen ihminen, jolla oli paljon tavoitteita. Hän oli ostanut Frazier Parkista tontin, jolle aikoi rakentaa talon. Toinen Jukan projekteista oli vähän energiaa kuluttavat katuvalot, joita hän yritti saada markkinoille. Jukka ja äitini suunnittelivat myös lähitulevaisuudessa Suomen-matkaa, nainen huokaa. Kuolemaa edeltävinä kuukausina Jukka ei ollut työelämässä. Hän kärsi epileptisistä kohtauksista ja hänet vietiin kerran Kaceyn nähdessä ambulanssilla sairaalaan. Sairaalasta päästyään Jukka ei suostunut ottamaan lääkitystään.

-Hän yritti saada elämänsä raiteilleen, Kacey kuvailee. Hänen äitinsä Alyce piti aikaisemmin vitamiinikauppaa. Nykyään hän elää kiinteistöjensä vuokratuloilla. Alycella on Kaceyn lisäksi kaksi teini-ikäistä poikaa, joiden huoltajuudet nainen menetti. Pojat asuvat samalla paikkakunnalla mutta eri perheessä. Kacey näki Jukan viimeisen kerran viikkoa ennen tämän katoamista.

-Hän oli se sama onnellinen ja iloinen Jukka, Kacey kuvailee. Ennen kuin Kacey edes tiesi Jukan katoamisesta, hän kohtasi Jukan ja Alycen pihamaalla rakennustöitä tekevän Gilbert-nimisen miehen.

Gilbertin ensimmäiset sanat olivat: Jukka on kateissa, eikä minulla ole mitään tekemistä sen kanssa. Poliisi on kimpussani. En tappanut häntä.

Kacey teki Gilbertistä ilmoituksen poliisille. Sillä välin viranomaiset ovat vaitonaisia Jukka Hellstenin kuolinsyyn tutkimuksista. Kern Countyn Sheriffin toimiston etsivä Craig Rennie sanoi, että Hellstenin ruumis oli maannut joen pohjassa korkeintaan kaksi päivää. Ruumiissa oli jokin vamma, joka saattoi olla kaatumisesta johtuva. Kern Countyn apulaissheriffi Mark King ei paljasta, miten viranomaiset Hellstenin kuolemaa tutkivat.

-Emme paljasta tutkimusten yksityiskohtia, sillä se voisi haitata niitä. Ruumiinavaus suoritettiin keskiviikkona, mutta myrkkytestien tuloksia saadaan odottaa 6-8 viikkoa. Kuolinsyy saattaa olla joko tapaturmainen kuolema, kuolema jostain muusta syystä tai tappo.

Aikajana

Jukka Hellsten asettuu Frazier Parkiin noin vuosi sitten. Hän tutustuu paikalliseen Alyce Colemaniin ja muuttaa tämän luo. Lauantaina, lokakuun 24. päivänä Alyce Coleman sanoo, että Jukka lähtee parin asunnolta kello 22-01 -välisenä aikana. Kun miestä ei kuulu takaisin, Alyce ilmoittaa poliisille Jukan kadonneeksi maanantaina 26.10. Jukan Marina Del Reyssa asuva sisko, Mari Hellsten saapuu Frazier Parkiin. Hän ottaa yhteyttä sheriffiin ja paikallislehti Mountain Enterpriseen. Lehti julkaisee jutun kadonneesta Jukasta. Mari kiinnittää Jukan kuvalla varustettuja katoamisilmoituksia ympäri kaupunkia. Katoamisesta 12 päivää myöhemmin, tiistaina 3.11. kello 8.30 aamulla kaksi teinipoikaa löytää Jukka Hellstenin ruumiin paikkakuntaa halkovasta, puolikuivasta Cuddy Creek -joesta. Keskiviikkona 4.11. Jukka Hellstenille tehdään ruumiinavaus.

Yritteliään miehen elämä päättyi mystisesti

Tapasin Jukka Hellstenin ensi kertaa keväällä 1998 Venice Beachilla, jossa hän piti lasitavaroita myyvää putiikkiaan Ocean Front Walkilla. Hän oli ulospäin suuntautunut ja puhui vahvalla Stadin slangilla. Hellsten tuli Yhdysvaltoihin 1989. Hän valmistui Thousand Oaksin California Lutheran -yliopistosta vuonna 1994 tittelinään B.A. in Business Administration. Jukka myi farkkuja ja vei jenkkiautoja Suomeen, toimi tukkukaupassa myyntiedustajana ja kehitteli keksintöään – vyölle kiinnitettävää kännykänpidintä. Hellsten ei juuri pyörinyt Los Angelesin suomalaispiireissä, mutta saattoi joskus ilmestyä kaveriporukalla juhliin. Viimeisen kerran näin Jukan matkatoimistoyrittäjä Eki Mikkosen kotibileissä Beverly Hillsissä vuoden 2008 keväällä.

Juhlajuomaa nauttinut Jukka intoili vähäruokaisista katulampuistaan, joiden piti tehdä keksijästään miljonääri. Mitä tapahtui tuon kevään jälkeen? Miksi Jukka muutti eristyksissä olevaan vuoristokylään? Mitä tapahtui kohtalokkaana lauantaina, jolloin Jukka viimeisen kerran nähtiin elossa? Jos Jukan ruumis oli ollut kuolleena löytöhetkellä korkeintaan kaksi päivää, missä Jukka oli puuttuvat kymmenen päivää? Ja kuka on salamyhkäinen Gilbert, joka Kaceyn mukaan tiesi Jukan kuolemasta päiviä ennen muita?

Frazier Park, Kalifornia

Amerikan Uutiset

Tomi Hinkkanen

360-metrinen Oasis of the Seas otettiin vastaan riemukkain menoin Ft. Leuderdalen satamassa.

Kun maailman suurin risteilyalus Oasis of the Seas ilmestyi horisonttiin, se töräytti jo kaukaa tropiikin vesille  matalaakin matalamman tervehdyksensä. Tuhannet sitä vastaan saapuneet floridalaiset lähettivät tervehdyksen takaisin hurraten ja heilutellen itse tekemiään “Oasis”-kylttejä. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntu.

Eritoten meillä suomalaisilla oli syytä röyhistää rintaa.

- Me sen teimme! Koko komeus on rakennettu Suomen Turussa!, teki mieli huutaa ilmoille ja kertoa kaikille, että Suomi on laivanrakennuksen kärkimaa maailmassa. Mutta mitä lähemmäksi 360-metrinen alus lipui tulevaa kotisatamaansa, sitä turhemmalta aikomus alkoi tuntua. John U. Lloyd- kansanpuiston rantaan saapuneet amerikkalaiset eivät tuntuneet välittävän missä laiva on rakennettu ja mistä tuli. Tärkeintä oli, että se saapui perille.

Finland oli outo käsite

Sakeassa vastaanottajien joukossa suoritettu pienimuotoinen kyselykierros osoitti, että Floridan asukkaat ja tänne saapuneet  “lumilinnut” ovat äärettömän ylpeitä uudesta jättiläisestään.

Oasis of the Seas-aluksen koko pelotti Laura Chiarellia.

- Laiva taisi tulla tänne Englannista, joten olisikohan se rakennettu siellä, arveli miehensä kanssa paikalle saapunut connecticutilainen Laura Chiarella. Kun oikaisin tiedon, Laura ja hänen vieressään tapahtumaa seuranneet latinonaiset huokaisivat yhteen ääneen:

- Uskomatonta! Suomessa? Äänenpainoista voi päätellä, että myös maa nimeltä “Finland” oli heille outo käsite.

Sataman kerrostalotkin varjoonsa jättäneen 18-kerroksisen Oasiksen ehtiessä kohdalle, mikään laivan ulkoasussa ei viitannut Suomeen. Vain kiikareilla varustautuneet katsojat saattoivat havaita pienen Suomen lipun liehuvan Ranskan tricolorin alapuolella laivan yli viritetyssä kymmenien lippujen rivistössä. – Sanotaan että vaatimattomuus kaunistaa. Tässä tapauksessa en ole asiasta aivan varma, mietiskelin itsekseni. Markkinointihenkiset ruotsalaiset ainakin olisivat ottaneet kaiken irti tilanteesta.

Ison-Beltin silta aloíttui niukasti

Oasiksen matka Turusta Fort Lauderdaleen ei käynyt kommelluksitta. Tanskan salmessa sijaitseva Ison-Beltin silta muodostui ensimmäiseksi kynnykseksi: laivalla on korkeutta peräti 72 metriä kun sillan kansi ulottui vain 65 metriin. Ongelma ratkaistiin jo laivan suunnitteluvaiheessa. Oasiksen piippua voidaan laskea hydraulisenpumpun avulla ja Ison-Beltin alitus onnistui muutaman kymmenen sentin turvin! Tiukalle alitus tosin meni, sillä laivan kapteeni ajoitti alituksen laskuveteen ja ajoi sillan alitse täydellä vauhdilla. Tällöin Oasis kulkee syvimimmällä.

Toinen, matkaa parilla päivällä viivästyttänyt ongelma liittyi luontoon. Vastaan iski myöhäissyksyn ainoa hurrikaani Ida. Oasis osoitti merikelpoisuutensa ja selvitti myrskyn 12 metriset aallot tyylipuhtaasti. Matka Turusta Fort Lauderdaleen kesti tasan kaksi viikkoa.

“Oasis kellui kuin korkki”

Kun Oasis of The Seas saapui lähemmäksi Floridan rantaa, selvisi vastaanottajille aluksen todellinen suuruus.

- Se on liian iso. Minua pelottaa. Minä haluaisin matkustella pienemmillä laivoilla, Laura Chiarelli huokaisi.

- Kun katselin Osasista tuolla kaukana ulpalla, se näytti kelluvan veden päällä kuin pullon korkki. Mutta kun laiva tuli lähemmäksi, paljastuivat  sen muodot todella kauniiksi.

Lähes 6400 matkustajaa vetävän Oasiksen suuruutta päivitteli myös spektaakkelia vieressäni seurannut marylandilainen Milt Schneider, joka niinikään viettää talvet Floridan lämmössä.

- Puoli vuosisataa sitten minulla oli onni päästä matkustamaan silloin maailman suurimmalla laivalla, Queen Elizabethilla. Se oli todella upeata.  Mutta tällä uudelle alukselle en ehkä taitaisi lähteä. Se on liian suuri, Milt aprikoi. Mieleeni putkahtikin, että yhdistävätkö amerikkalaiset alitajuisesti Oasiksen ja aikoinaan maailman suurimman matkustajalaiva Titanicin onnettoman kohtalon toisiinsa?

Suomi oli tuttu laivanrakentajamaa Milt Schneiderille.

Milt Scneider kuului siihen pieneen joukkoon, joka tiesi että Oasis on rakennettu Suomessa.

- Suomesta on toimitettu paljon laivoja tänne tropiikin vesille, joten laivanrakennuskulttuuri on korkealla tasolla maassanne, Milt Schneider hymyili. Miehen hymy tosin jähmettyi samantien kun valaisin, että itse asiassa me suomalaiset saamme kiittää Neuvostoliittoa  laivanrakennustaidostamme. Lyhyt katsaukseni Suomen lähihistoriaan ja sotakorvauksien maksamiseen Neuvostoliitolle selvitti asian: meidän oli pakko oppia laivanrakennus koska raskaat sotakorvaukset oli maksettava osittain laivoina. Velanmaksu koitui lopulta siunaukseksi Suomelle.

Seitsemän Suomen eduskuntatalon kokoisen Oasis of the Seasin saapuminen oli suuri mediatapahtuma, joka keräsi John Lloyd-puiston rantaan kaikki valtakunnallisetkin tv-kanavat. Varsinaista mediakeskusta laivan omistaja Royal Caribbean International ei ollut paikalle järjestänyt vaan kaikille rantaan saapuneille tarjottiin kahvit ja donitsit.

Jättiläisen saapuminen olikin yksi perjantaipäivän suurimmista tapahtumista niin tv-kanavilla. Tosin yhdessäkään uutispätkässä ei kerrottu mistä Oasis of The Seas tuli ja missä laiva oli rakennettu.

But hey, who cares? Riittää että me suomalaiset tiedämme.

Ft. Lauderdale, Florida

Amerikan Uutiset

Mikko Koskinen

Lake Worthin amerikansuomalaiseen Lepokotiin pääsevät nyt asumaan muutkin kuin suomalaiset. Lepokoti-yhdistyksen varsinaisessa vuosikokouksessa äänestettiin ehdotuksesta hyväksyä asukkaiksi myös ruotsalaista, norjalaista, tanskalaista ja islantilaista syntyperää olevat. Ehdotus hyväksyttiin murskalukemin 229-5.

- Tämä on hyvä päätös tulevaisuutemme kannalta. Toivottavasti nyt saamme käyttöasteemme jälleen kannattavuusrajan yläpuolelle. Nyt voimme alkaa lähestyä myös muita skandinaaviryhmiä, sanoo Lepokodin johtaja Pirjo-Leena Koskinen.

Lepokodin asukkaiden määrä on viime aikoina jäänyt alle 70:n. Erinomaisessa maineessa oleva suomalaiskoti on jo pitkään kiinnostanut muitakin kansallisuuksia. Kolme viikkoa sitten pidetyssä ylimääräisessä jäsenkokouksessa Lepokodin avaaminen kaikille kansanryhmille jäi yhden äänen päähän.

- Meillä on huoli siitä, että suomalaiset eivät enää riitä täyttämään taloa. Se vaikuttaa merkittävästi taloudenpitoomme ja tulevaisuuteemme, Koskinen toteaa.

Vuosikokouksessa kuultiin perinteisesti mm. toimitusjohtajan, lepokodinjohtajan, rakennustoimikunnan sekä tilintarkastajien raportit. Vuoden merkittävin uudistus on alueen kiertävän yhtenäisen aidan rakentaminen.

– Kulku alueellemme ja täältä pois on nyt asianmukaisesti valvottu. Tämä on omiaan lisäämään Lepokodin asumisturvallisuutta, Pirjo-Leena Koskinen sanoo.

Hoitokodin Sunshine-kerho askartelee ahkerasti erilaisten tehtävien parissa. Kerhon toiminta on havaittu erittäin terapeuttiseksi vanhemmillekin asukkaille.

Lake Worthin amerikansuomalaisen Lepokodin yhteydessä toimivan Hoitokodin palvelu on aina saanut asukkailtaan kiitosta. Nyt kiitos tulee myös korkeimmalta mahdolliselta tasolta; Yhdysvaltain liittovaltion tuoreen arvioinnin mukaan American-Finnish Nursing Home tarjoaa parasta mahdollista hoitoa.

- Viime tarkastuksen jälkeen meidät on nostettu viiden tähden hoitokodiksi. Kuulumme nyt korkeimpaan kategoriaaan, toteaa Finnish-American Resthome, Inc:n toimitusjohtaja Hanna McColough. Pari viikkoa sitten saapunut tieto ei olisi voinut tulla sopivampaan aikaan. Lähes 40 vuotta toimineella Lepokodilla on juuri alettu laatia tulevaisuuden suunnitelmia. Tieto hoitotyön valtakunnallisesta arvostuksesta luo uskoa amerikansuomalaisen lepokotitoimintaan myös tulevaisuudessa.

Ihmisen eliniän piteneminen näkyy vanhainkotiyritysten määrän voimakkaana kasvuna, myös Floridassa.  Samalla myös toimintaa valvovien viranomaisten työn määrä on lisääntynyt merkittävästi.

- Alan yritysten määrän kasvaessa on joukosta tullut hyvin kirjava. Voidakseen asettaa hoitokodit palvelun tason mukaan järjestykseen, toimintaa valvova U.S. Department of  Health and Human Services loi kolme vuotta sitten uuden luokitusjärjestelmän. Hoitokodeille alettiin myöntää 1-5 tähteä palvelun laadun mukaan, toimitusjohtaja McColough selvittää. OBRA-luokitusjärjestelmä pohjautuu kolmeen seikkaan; osavaltion tarkastajien tekemään vuositarkastukseen, henkilökunnan määrään ja laatuun sekä työn laadunmittaukseen.

- Kaksi jälkimmäistä parametriä perustuu yrityksen itse antamiin tietoihin. Suurin merkitys toiminnan laatuarvioinnille lienee kuitenkin vuositarkastuksella, McColough arvioi. American-Finnish Nursing Home tarkastettiin viimeksi huhtikuussa 2009, jonka seurauksena yritys nyt sai ensimmäisen kerran viisi tähteä.

- Suurin ansio tässä on tietysti päteville työntekijöillemme, toimitusjohtaja kiittelee. Totuus kuitenkin lienee, että arvioinnissa otetaan huomioon koko organisaatio ja sen toiminta, talon osaavaa johtoa myöten.

“Olemme kaikki yhtä perhettä”

- Olemme aina tienneet että henkilökuntamme on hyvä ja luotettava. Muihin hoitolaitoksiin verrattuna meillä on se etu, että työntekijämme ovat viihtyneet meillä pitkään, muutamat aivan alusta asti. Hoitoperinteemme ulottuvatkin vuosikymmenten päähän. Se näkyy työssämme tänäkin päivänä, Hanna McColough toteaa. Finnish-American Resthome on yksi vanhimmista alan yrityksistä Palm Beachin piirikunnassa. FARH tunnetaan myös erittäin luotettavana työnantajana, joka palkan lisäksi tarjoaa työntekijöilleen joukon merkittäviä etuja.

Toimitusjohtajana viimeiset viisi vuotta toiminut Hanna McColough viittaa myös Lepokodin entiseen taustaan, suomalaiseen perinteeseen.

- Suomalaiset on aina tunnettu ulkomailla suorasta suhtautumisesta työhönsä. Näin on myös meillä. He ovat olleet työssään esimerkkeinä ja luoneet hyvän hengen työpaikalle. Me kaikki talon työntekijät olemme kuin yhtä perhettä ja tämä näkyy työn laadussa, toimitusjohtaja kiittelee. Esimerkiksi Nokian menestystä maailmalla on selitetty suomalaisella työn kunnioituksella sekä suomalaisten vetäjien esimerkillä eri puolilla maapalloa sijaitsevissa tytäryrityksissä.

Hoitokodin kantavia voimia. Kuvassa vasemmalta: sosiaalipalveluiden johtaja Maija Toukolehto, keittiön toiminnasta vastaava Kirsti Siira, Hanna McColough ja sairaanhoitaja Jenni Minkkinen.

Hoitokodin henkilökuntaan kuuluu useita eri kansallisuuksia. Osa sairaahoitajista on suomenkielisiä.

-Tämä on tärkeätä, sillä vanhimmilta suomalaisasukkailtamme alkaa englanti unohtua. Meillä saa palvelua myös espanjaksi ja viroksi, Hanna McColough kertoo. Johtava sairaahoitaja on edesmenneen pastori Törmälän tytär, Debbie Grotke.

Lähes neljä vuosikymmentä palvelleen Hoitokodin tilat eivät suunnittelultaan vastaa enää tämän päivän tarpeisiin. Vuonna 2005 hurrikaani Wilma iski ankarasti  Hoitokotiin. Noin kuusi kuukautta kestäneessä remontissa eteläsiiven sisätilat saneerattiin. Koska uusia piirustuksia sisätilojen uudelleen rakentamisesta ei ollut olemassa, huonejärjestys jäi ennalleen. Vaikka Hoitokodin pinnat hohtavat uutuuttaan yhä, neljän hengen huoneet ja käyvillä sijaitsevat yhteiset saniteettitilat eivät kuulu enää tähän päivään.

- Tilojamme on vaikeata markkinoida nykyaikana, kun muut tarjoavat yhden ja kahden hengen huoneita, Hanna McColough tunnustaa. Koska Hoitokoti on avoin kaikille kansalaisille, pääsevät sen asukkaiksi myös Medicaren ja Medicaidin piiriin kuuluvat. Hoitokodin käyttöaste on tilakysymyksestä huolimatta ollut erittäin korkea. Tällä on ollut suuri merkitys koko yrityksen taloudelle. Hoitokoti työllistää 80 henkilöä ja juuri nyt 60-paikkainen koti on kolmea asukasta vaille täynnä.

Ovi sulkeutui valtion apua tarvitsevilta suomalaisilta

Suurin huolenaihe Finnish-American Resthome Inc:n toiminnassa onkin ollut Lepokodin tasaisesti laskevat asukasluvut. Amerikansuomalaisten määrä vähenee Yhdysvalloissa samoin kuin Floridassa jatkuvasti. Suomalaistaustaisia asukkaita Lepokodin erinomaisesta maineesta huolimatta on entistä vaikeampi löytää.

- Johtokunnassa on herätetty ajatus Lepokodin avaamisesta myös muille kuin suomalaisille jotta saisimme asukasmäärän nostetuksi takaisin kannattavuustasolle, toteaa Lepokodin johtaja Pirjo-Leena Koskinen. Asia oli esillä ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten Lepokodin jäsenistön ylimääräisessä kokouksessa. Äänestyksessä asian eteenpäin vieminen jäi yhden äänen päähän.

- Ehkä kaikille ei ole käynyt selväksi mistä Lepokodin avaamisessa myös muille kuin suomalaisille on kyse. Meille olisi tulossa asumaan useita suomalaisia, jotka saisivat valtion tuen asumiselleen mikäli Lepokoti olisi avoin kaikille. Kielteinen päätös sulkee heiltä nyt oven koska heidän omat varansa eivät täysin riitä asumiseen, Koskinen toteaa.

On kuitenkin luonnollista, että amerikansuomalaisen lepokodin avaaminen muillekin on herkkä ja tunteenomainen asia jäsenistölle.

- Seuraavassa kokouksessa tulemme äänestämään siitä, avaammeko Lepokodin myös skandinaaveille, Hanna McColough toteaa. Sääntömuutokset tarvitsevat kahden perättäisen jäsenkokouksen hyväksynnän. Toimitusjohtaja oikaisee myös internetissä esitetyn väitteen, jonka mukaan Lepokoti-yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ei ole äänivaltainen kokouksissa.  -Puheenjohtajan ääni ratkaisee jos äänestys menee tasan.

Viime kuukausina Lepokodin asukasmäärä on jäänyt alle 70:n. Lisenssin mukaan Lepokodissa voi asua150 henkilöä, mutta silloin valtaosa majoittuisi kahden hengen huoneisiin. Nykyaikana yhden hengen huoneet ovat suosituimpia, jolloin jo 90 asukasta riittää täyttämään talon.  Kannattavuusraja ylitetään 80 asukkaalla. Sääntöjen mukaan Lepokodin asukkaiksi pääsevät vain Lepokoti-yhdistyksen jäsenet. Yhdistyksen jäseniksi hyväksytään suomensukuisia (mm. virolaisia) siirtolaisia, heidän jälkeläisiään tai puolisoitaan. Jäsenehdokkaiden seulonta Lepokodilla on perinteisesti tehty tarkasti, ja rajatapaukset jäsenyydesta on ratkaistu johtokuntatasolla. Lepokotiin onkin aina onnistuttu seulomaan hyviä asukkaita, mikä on olennaista viihtyisän asumisympäristön kannalta.

Lake Worth, Florida

Amerikan Uutiset

Mikko Koskinen

Osku ja oskun työkalu, valkoinen mersu, jolla hän kulkee kukonlaulun aikaan aamulla valmentamaan virkkuja kuntonyrkkeilijöitä. Työmatkaa saatta kertya useita kymmeniä maileja päivässä.

Nyrkkeilijä-toimittaja Osmo “Osku” Kanerva, 67, on Etelä-Floridan tunnetuin suomalainen sillä hänen ääntään kuunnellaan nettiradion välityksellä ympäri maailman. – On tuo internet vaan ihmeellinen väline. Palautetta tulee aina  maapallon toiselta puolen, sunnuntaiaamuisin Finnish Window-ohjelmaansa 17 vuotta vetänyt Kanerva toteaa.

Jos tuntevat alueen suomalaiset Oskun,  tuntee myös hän oman porukkansa.

-Väki on vaihtunut vuosikymmenten saatossa. Varsinaisten amerikansiirtolaisten määrä on laskenut samalla kun lumilintujen määrä on noussut, Floridan hiekkaan ensi kerran vuonna 1976 jalkansa tallannut ex-nyrkkeiljä sanoo.

Paljasjalkainen helsinkiläinen on tuttu mies myös suomalaiselle urheiluväelle, etenkin maan nyrkkeilyjännäreille. Osmo Kanervan nimi nousi valtakunnan tietoisuuteen 1960-luvulla. Tiukkana vasurina tunnetun Kanervan upea amatööriura vaihtui lopulta ammattilaisuudeksi.

- Lupasin äiidilleni, etten jätä aivojani nyrkkeilykehään ja lopetin nyrkkeilyn 28-vuotiaana, Osmo hymyilee. Mutta laji piti Oskun tiukasti otteessaan. Vuorossa oli ura valmentajana, joka jatkuu yhä. Kanervan nimi tunnetaan myös lajin asiantuntijana toimittajapiireissä, niin radiossa kuin lehdistössäkin.

Lajin vaihto äidin mieliksi…

- Pikkupoikana tuli Hesassa harrastettua kaikenlaista urheilua. Harrastin mäkihyppyä ja suuri ihanteeni oli Antti Hyvärinen. Kirjoitin muuten ensimmäisen lehtijuttunikin hänestä Koululainen-lehteen vuonna 1951. Äitini oli kauhuissaan eikä katsonut hyvällä “vaarallista” urheiluharrastusta, Osku kertoo.

- Tärmäsin sitten kerran Eerikinkadun voimailusalilla Suomen suureen nyrkkeilysankariin Elis Askiin. Menin kotiin ja kerroin äidille että nyt mäkihyppy saa jäädä – siirryn nyrkkeilijäksi!

Nuoren vasurin nyrkkeilyura lähti liitoon. Miesten sarjoissa  60 ja 63 kilon sarjoissa otellut Kanerva tunnettiin armottomana harjoittelijana ja sinnikäänä vastustajana, joka hyvällä tekniikallaan kypsytti vastustajat. Suomen mestaruudet nostivat hänet myös maajoukkueeseen, jonka väreissä hän saavuttikin parhaat voittona.

UKK onnitteli Oskua Tunisiassa…

- Vuonna 1965 nyrkkeilymaajoukkue matkusti presidentti Urho Kekkosen valtiovierailun yhteydessä Tunisiaan, jossa käytiin maaottelu isäntämaata vastaan. Itse sain vastaani Tokion olympiakisojen pronssimiehen Habib Galhian. Hän oli maan olympiasankari, suuri ja vahva mies.

- Matsista tuli urani huippukohta, Osku muistelee.

-Sain Galhian turvautumaan useasti köysiin ja saavutin lopulta ylivoimaisen pistevoiton. Siinä olivat tunisialaiset lehtimiehetkin ihmeissään, sillä eihän minua kukaan siellä tuntenut. Pääministeri Ahti Karjalainen oli katsomassa ottelua ja tuli kädestä pitäen onnittelemaan minua. Myöhemmin myös UKK kävi huikkaamassa, että “Osku, sehän oli hieno saavutus”.

Toinen Osmo Kanervan merkkisaavutuksista sattui samaan vuoteen. Oslon kansainvälisissä kisoissa hän sai vastaansa kovan jenkin, sotilasnyrkkeilyn maailmanmestarin mestarin Robert Smithin (99 voittoa , 4 tappiota). Ennen ottelua jenkit toivat kehään suuren kyltin, johon oli valmiiksi kirjoitettu luku 100.

-Matsi oli kova. Sain kuitenkin rikottua hänen tyylinsä ja kyltti kiikutettin vähin äänin salista.  Voitin ottelun selvästi pisteillä, Norjan kuninkaan kunniapalkinnon saanut Kanerva muistelee.

Oskun suojatista tuli maailmanmestari

Tunnetuimmat saavutuksensa maailman tasolla Osku Kanerva on saanut kuitenkin valmentajana. Vuonna 1989 hän törmäsi West Palm Beachin PGA-boulevardilla sijainneella nyrkkeilysalilla tummahipiäiseen Darrin Morrisiin. Mies oli saapunut paikkakunnalle Sugar Ray Leonardin seurassa. Osku näki miehen potentiaalin heti.

-Alusta lähtien meillä synkkasi henkisesti, ilman sitähän valmennuksesta ei tule yhtään mitään. Ymmärsimme toisiamme ja yhteistyö alkoi tuottaa tulosta, Osku muistelee. Kaksi vuotta myöhemmin määrätietoinen valmennustyö toi parhaan mahdollisen tuloksen: keskiraskaassa sarjassa (160 lbs) otellut Darrin Morris nousi MM-kehään Miamin Convention Centerissä.

Osku Kanervan suojatti otteli upeasti ja Darrin Morris kruunattiin IBC- ja WBF-liittojen maailmanmestariksi..

- Onnittelijoiden määrä oli valtava. Jonossa tulivat kättelemään maailman tunnetuimmat nyrkkeilijät Muhammad Ali, Joe Frazier, Larry Holmes ja Hector Camazzo, Osku muistelee valmentajauransa tähtihetkeä. Vuotta myöhemmin Darrin Morris nousi puolustamaan MM-titteleitään, ensiksi Helsingin jäähallissa sitten Montrealin Molson-areenalla. Helsingissä, jonne Kanervan vanavedessä saapui ensi kerran lajin megavaikuttaja ja valmentaja Angelo Dundee, Morris tyrmäsi vastustajansa 10. erässä.  Kanadassa yö koitti vastustajalle jo 5. erässä. Oskun ja Darrinin yhteistyö loppui dramaattisesti kun nyrkkeilijä sairastui vakavasti aivokalvon tulehdukseen ja menehtyi tautiin vuonna 2000.

Kanervan valmennusoppia ovat saaneet myös monet suomalaisiskijät. – Parhaat heistä ovat olleet Jyri Kjell ja Joni Nyman, Osku luettelee. Floridan olosuhteet ovat otolliset lajin harjoittelussa. Saleja löytyy riittävästi ja etenkin talvella kuntoharjoittelu ulkona tuottaa tulosta. Vaikka viimeisistä kilpamenestykseen tähtäävistä valmennusprojekteista on jo muutama vuosi, Osku kulkee yhä silmät ja korvat auki nyrkkeilysaleilla.

- Vieläkin voisin projektin ottaa, jos vain joku “helmi” sattuisi löytymään.

Kirkosta löytyy tasapaino elämään

Tänä päivänä Osku Kanerva valmentaa nyrkkeilyä kuntolajina. Viidesti viikossa hän herää seitsemäksi salille, jossa viettää aamupäivän kuntonyrkkeilijöitä valmentaen. – Tämä on mukavaa hommaa. Minussa on se hyvä puoli että olen paikalla aina ajoissa, selvinpäin eikä minun tarvitse pitää tupakkataukoja, yhä loistavassa fyyrisessä vireessä oleva Osku myhähtää.

Sunnuntait Osku Kanerva on pyhittänyt henkiselle valmentautumiselle. Aamun musiikkipitoisen radio-ohjelman (kanava WPBR 1340 am) jälkeen hän usein ajaa Kotikirkon aamupalvelukseen Kaarina-vaimonsa kanssa.

- Saan kirkossa tasapainon ja rauhan elämääni. Vaikka muulloin tuntisin olevani “kovakin jätkä”, kirkossa tunnen itseni pieneksi, yhdeksi kaikista, Osku sanoo.

- Me huippu-urheilijat olemme yleensä herkkää väkeä, kymmeniä runojankin väsännyt Kanerva vakuuttaa.

Lake Worth, Florida

Amerikan Uutiset

Mikko Koskinen

Springhillin jäsenet vasemmalta: kosketinsoittaja David Appelbaum, laulaja-kitaristi Julian Lähdesmäki, basisti Alex Wright ja rumpali Jussi Tegelman.

Suomessa syntynyt Julian Lähdesmäki ponnistaa amerikkalaiseen musiikkibisnekseen yhdessä bändinsä Springhillin kanssa. Yhtye ansaitsee kannuksiaan pienissä Hollywoodin klubeissa soittamalla ja kasaa parhaillaan ensimmäistä pitkäsoittoaan.

Pitkänhuiskea ja hoikka Julian Lähdesmäki, 21, astuu esiintymislavalle Malibun Kiwanis Chili Cook Off –festareilla porottavan kuumana syyskuisena lauantai-iltapäivänä. Hän tervehtii itsevarmasti katoksen alla heinäpaaleilla istuvaa yleisöä virheettömällä amerikanenglannilla ja aloittaa Springhillin konsertin. Julian laulaa englanniksi ja soittaa kitaraa. Energisyys ja ja rento esiintyminen tarttuvat yleisöönkin. Joka laulu saa raikuvat aplodit. Julianin kappaleet kuvailevat nuoren ihmisen ajatuksia ja elämänangstia. Musiikki on melodista ja mukaansatempaavaa folkin, popin ja rockin sekoitusta. Osa biiseistä on nopeatempoisia, osa hitaita balladeja. Julianin ääni muistuttaa raspikurkkuista Rod Stewartia. Tunnin setin jälkeen Julian ja muut bändin jäsenet, kosketinsoittaja David Appelbaum, basisti Alex Wright ja yhtyeen toinen suomalainen, rumpali Jussi Tegelman, roudaavat soittimensa lavalta autoon. Springhillin tähänastisista suurin keikka on kunnialla ohi.

Julian Lähdesmäki muutti 5-vuotiaana Los Angelesiin Espoosta perheensä mukana 1993. Hänen isänsä Markku on menestyvä valokuvaaja ja äiti Anne Markun toimiston manageri. Perheeseen kuuluu myös tahollaan asuva esikoispoika Tomi, 29. Lähdesmäet asuvat omakotitalossa Malibun kukkuloilla. Paratiisin rauhaa rikkovat aika ajoin maastopalot. Julianin ensimmäinen Amerikan-muisto on toisesta luonnonmullistuksesta – Northridgen maanjäristyksestä tammikuussa -94.

-Olin vasta tullut Suomesta, enkä ollut ikinä kuullutkaan maanjäristyksistä. En ymmärtänyt, mitä tapahtui. Olin ihan kauhuissani seuraavat pari kuukautta sen jälkeen, Julian muistelee. Hänen suomen kielen taitonsa on pysynyt sujuvana – kiitos Tampereella isovanhempien luona vietettyjen lapsuuden kesien.

-Myös kotona puhumme suomea. Onneksi vanhemmilleni oli tärkeää, että pidän hyvän suomen kielen ja käyn säännöllisesti Suomessa, jotta tiedän, mistä olen kotoisin, Julian kiittää. Maahanmuuttaja aloitti koulunkäyntinsä Amerikassa. Sopeutumista helpotti hieman Suomessa käyty englanninkielinen esikoulu.

-Minulla ei aluksi ollut paljon kavereita varmaan sen takia, koska en puhunut yhtä hyvin englantia kuin he. Oli vaikeaa päästä kiinni koulun rytmiin. Kesti pari vuotta, ennen kuin ymmärsin kieltä tarpeeksi hyvin pärjätäkseni koulussa ja saadakseni kavereita. Tulin ehkä myös enemmän amerikkalaiseksi, Julian miettii. Hän kylläkin kertoo kokevansa itsensä ennen kaikkea suomalaiseksi. Musiikki tuli hänen elämäänsä sattumalta.

-Minulla oli yksi todella hyvä koulutoveri, jonka kanssa hengailimme päivittäin. Keksimme yhdessä uusia harrastuksia. Jos hän alkoi skeittaamaan tai pyöräilemään, minäkin aloin. Eräänä päivänä leikimme kitaroilla hänen vanhempiensa talossa. Jotenkin se vaan natsasi, että tämähän on hauskaa. Menin kotiin ja aloin opiskella Beatlesin ja Oasiksen kappaleita. Siitä se lähti.

Julian koulutti itse itsensä muusikoksi

-Luin kirjoista sointuja, kuuntelin kappaleita ja aloin soittaa mukana. Soittaminen ja laulaminen tulivat minulle helposti. Sen takia varmaan innostuin siihen enemmän kuin muihin harrastuksiin. Oli helppo jatkaa musiikkiharrastusta, oppia lisää ja nauttia siitä.

Hän valmistui Calabasasin high schoolista 18-vuotiaana 2005. Sen jälkeen seurasi opiskelujakso Santa Monica City Collegessa.

-Halusin opiskella musiikkia, koska olin juuri aloittanut soittamaan pari vuotta aikaisemmin. Halusin opppia lukemaan nuotteja ja kirjoittamaan kappaleita teorian kautta. Mutta jotenkin opettajat ja muut ihmiset siellä eivät ottaneet sitä niin tosissaan. Niinpä lähdin sieltä vuoden jälkeen, Julian kuvailee. Hän esiintyi pienissä klubeissa eri kokoonpanoissa laulusolistina ja kitaristina, mutta jotain jäi puuttumaan.

-Alkoi tuntua hassulta olla siinä sivussa ja soittaa vain muiden kappaleita, kun minulla oli niin monta omaakin jo silloin. Heti kun opettelin soittamaan, aloin kirjoittaa kappaleita.

Julianin oma bändi Springhill (käännös sukunimestä Lähdesmäki), on viiden vuoden kehittelyn tulos. Yhtye on ollut kasassa vuoden päivät. Bändin musiikki koostuu Julianin itse kirjoittamista kappaleista. Niistä tuoreimmat ovat syntyneet vasta viime viikkoina.

-Istun pianon ääressä tai huoneessani ja soitan kitaraa. Joskus herään keskellä yötä. Tulee joku idea ja alan soittaa kitaraa.

Julian Lähdesmäki keikalla Malibussa.

Vanhemmat tukevat täysipainoisesti Julianin uraa

-On uskomatonta, että he uskovat minuun tarpeeksi, että jaksavat rahoittaa musiikkiani ja ideoitani, nuorimies kiittää. Hänellä ei tällä hetkellä ole muita tuloja kuin bändin saamat satunnaiset palkkiot.

-Työskentelen harjoittelijana Emblem-nimisessä studiossa Calabasasissa. Työstä ei vielä makseta, mutta siitä voisi tietysti tulla työpaikka. He opettavat minulle, miten bisnes ja studio toimivat.

Julian on myös alkanut tehdä yhteistyötä Grammy-palkinnon voittaneen Jeff Silbarin kanssa. Mies muistetaan yhdessä Larry Henleyn kanssa kirjoittamastaan kappaleesta “Wind Beneath My Wings”, jonka Bette Midler teki tunnetuksi tulkinnallaan.

-Olemme kirjoittaneet nyt noin 6 kappaletta yhdessä.

Inspiraatio biiseihin tulee omista kokemuksista ja ympäröivän maailman uutisista. Biisi saattaa syntyä jopa kymmenessä minuutissa.

-Kun Suomessa sattuivat ensimmäiset kouluampumiset, menin huoneeseeni ja rupesin soittamaan kitaraa. Viisi minuuttia myöhemmin juoksin alakertaan sanomaan, että hei, minulla on uusi kappale – kuunnelkaa. Kappaleen nimi on Going Down.

Kappale “Summer Said” taas kertoo kaihosta lapsuuden kesiin.

-Siinä kerrotaan siitä, että lapsena kesä on mahtava vuodenaika – pääsi koulusta ja oli vapaana. Kävin aina Suomessa ja välillä olin täällä kavereiden kanssa. Nykyään, kun ei ole koulua eikä oikeastaan mitään muutakaan, mistä saisi breikin kesällä, se kesäfiilis on jotenkin hävinnyt. Siitä ei nauti enää samalla tavalla.

Myös kappaleessa “La La La La” on haikea teema.

-Se puhuu siitä, että ennen oli paljon helpompaa. Varsinkin 60-luvulla kaikki tuntui olleen paljon vapaampaa. Samanlaista kulttuuria ei ole enää, että oltaisiin onnellisia ja nautittaisiin elämästä. Nyt kaikki on koko ajan vaan sotaa ja kuolemaa ja töitä pitää tehdä yhdeksästä viiteen.

Tätä nykyä Springhill levyttää ensimmäistä albumiaan. Tavoitteena on saada oma agentti ja sitä kautta sopimus levy-yhtiön kanssa. Julianin vinkki nuorelle muusikon urasta haaveilevalle on luottaa itseensä.

Anne, Julian ja Markku Lähdesmäki Malibu Kiwanis Cook Off –festareilla.

-Työpaikalleni studioon on tullut ihmisiä, jotka sanovat, että bändejä on niin paljon, että keskity tähän työpaikkaan, meillä on sinulle hyviä mahdollisuuksia täällä. Se loukkaa. He sanovat, että minun pitäisi luopua unelmistani. En ikinä laittaisi työpaikkaani bändin ja musiikin edelle. Ei kannata kuunnella ketään muuta. Sinun on tehtävä kaikki itse ja löytää oma tiesi.

Julianin musiikkia voi kuunnella osoitteessa: www.myspace.com/songsofjulian

Los Angeles, Kalifornia

Amerikan Uutiset

Tomi Hinkkanen

"Rahkoon" Antin 70-vuotisjuhlassa oli sydämellinen ja iloinen tunnelma. Vieressä juhlakakkuun syventynyt Eini-vaimo.

Maailman tunnetuimman suomalaisauton “Finnjetin” luojaa Antti Rahkoa juhlittiin Lake Worthin Kotikirkolla lähes täyden salin voimin. – Vähän lapselliseltahan homma vaikuttaa kun katselee tuota autoa kirkon pihassa, 70 -vuotissyntymäpäiviään viettänyt sankari totesi juhlayleisölle vaatimattomaan tyyliinsä. Finnjetin menestys Yhdysvaltain autonäyttelyissä ei kuitenkaan ole lapsenkenkiin jäänyt. Monissa mantereen autonäyttelyissä palkittu Finnjet voitti viimeksi kesäkuussa erikoisautojen sarjan Houstonissa.

Sunnuntain ehtoolliskirkon jälkeen pidetyissä synttärijuhlissa riitti juttua päivänsankarista. Toisten auttaminen ja hyväsydämisyys toistuivat onnittelupuheissa. Miehen sinnikkyytta, työtäpelkäämätöntä keksijäluonnetta ja ennakkoluulottomuutta ei kukaan ole koskaan kiistänyt. Eini-vaimon mukaan Antissa on ikävuosista huolimatta yhä myös aimo annos lasta. Vaimo jos kuka tuntee miehen, sillä yhteiseloa on kestänyt jo reilut 50 vuotta.                                -Kansakoulussa kuulin että joku poika oli kiinnostunut minusta. Kun tarkastelin luokan poikia, oli Antin suu suurimmalla. Silloin tiesin, että se on hän, Eini Rahko muisteli. Hänen toiveissaan oli saada uskovainen mies. – Tämäkin lopulta onnistui vaikka 30 vuotta siihen kului. I love you still, Antti!

Satusetä Amerikasta

Päivänsankari muisteli uskoontulonsa ensimmäisiä vuosia. Käännytystyö ei alkanut kovin helposti.

- Heti aluksi pieni pojanvesseli pisti minut polvilleen, Antti veisteli hymynkare suupielessään.

-Kun teimme matkan Ruotsiin, kerroin sukulaisvierailulla 5-vuotiaalle Jannelle että “tiesitkö että Jeesus on pian tulossa”. Janne mietti hetken ja kysyi: -Jaa milloin? Yllätyin vastakymyksestä ja sanoin etten tiedä tarkkaan.

-No nythän meille on tullut oikein satusetä Amerikasta, Janne huudahti.

Antti Rahkon kiitospuhe juhlayleisölle osoitti, että ulkonäkö pettää. Tummakulmaisten silmien  takaa löytyy elämää rakastava humoristi isolla H:lla. Sankari kuunteli onnittelupuheet kostein silmin, mutta kun pääsi itse mikrofonin varteen oli seurakunta ratketa naurusta.

Useissa autonäyttelyissä eri puolilla Yhdysvaltoja palkitun FinnJetin "isä", Antti Rahko, vietti 70-vuotisjuhlaa Lake Worthin Kotikirkolla. - Pariisiin vai Pekingiin ensi-kesänä, mietti amerikansuomalaisten ikioma "Pelle Peloton" juhlatunnelmissa.

Etelä-Floridan suomalaislueella. Antti Rahkon avaruusauto on paikkakuntalaisille jo tuttu näky. Se, kuinka paljon työtä kirkon hyväksi Rahko on autollaan tehnyt, lienee monille yllätys:

- Kun näyttelymatkoilla pysähdymme, kerääntyy Finnjetin ympärille aina valtava joukko uteliaita. Antti kipaisee heti autosta nipun traktaatteja (painettua raamatun sanaa) ja jakaa ne katsojille. Hän on varmaan tehnyt käännystystyötä enemmän kuin me muut yhteensä, kertoi Antin apuna näyttelymatkoilla ollut Jorma Puranen.

Keksijä on jo valmis luopumaan

Ikävuosien karttuessa Antti Rahkon ajatukset ovat siirtymässä eläkevuosiin myös harrastustoiminnassa.

- Auton huolto ja ylläpito vaativat työtä jatkuvasti. Vaikka pyyntöjä näyttelyihin sataa jatkuvasti, mitään ei ole lyöty vielä lukkoon. Taantuman aikaan järjestäjät eivät korvaa enää matkakustannuksia yhtä paljon kuin ennen, Antti kertoo. Eniten häntä kiinnostaa ensi kesän Pariisin Autonäyttely, johon on kutsu jo saapunut. Kiinan Pekingissä pidettävään autonäyttelyyn on kutsuttu Yhdysvalloista 24 erikoisautoa ja Finnjet on niiden joukossa.

-Olen ollut jo valmis luopumaan Finnjetistä jos vain sopiva ostaja löytyy. Kiinan kutsuun sisältyisi myös se, että autot jäävät sinne pysyvästi. Katsotaan nyt rauhassa kuinka tässä käy, Antti Rahko aprikoi.

Lake Worth, Florida

Amerikan Uutiset

Mikko Koskinen

Yhdysvaltain terveydenhoito on tullut tiensä päähän. Lähes viidenneksen kansantaloudesta nielaiseva sektori on maailman kallein yksilötasolla mitattuna. Jo pitkään on tiedetty että jonain päivänä järjestelmää on pakko rukata. Siitä ovat kaikki, niin republikaanit, demokraatit, kuin liberaalitkin yhtä mieltä. Presidentti Barack Obama lupasi vaalipuheissaan, että tultuaan valituksi hän uudistaa terveydenhoidon. Lupaus oli “tall order” sillä viimeisten 40 vuoden aikana tehtävässä ei ole onnistunut yksikään presidentti.

Lupausten mukaisesti uusi presidentti on tarttunut tehtävään lujalla kädellä. Hänen mahdollisuuksiaan aikaisempiin yrityksiin parantaa se, että terveydenhoidon tilanne uhkaa  vaipua katastrofin tasolle niin vakuutettujen kuin vakuuttamattomienkin kansalaisten osalta.  Lähes 50 miljoonaa kansalaista on vailla terveysvakuutusta ja määrä kasvaa rajua vauhtia koska vakuutusmaksut ovat kohoamassa pilviin.

Yhdysvaltain terveydenhoitojärjestelmän ajatutuminen väärälle uralle on tapahtunut pikkuhiljaa viime vuosikymmenten aikana. Lääkärin ja potilaan väliin työntynyt vakuutusmies kahmaisee nyt entistä suuremman siivun, koska terveydenhoidon kokonaiskustannukset ovat nousseet rajusti.

Päällekkäistutkimusten suuri määrä rasittaa terveydenhoidon taloutta eniten ja nostaa vakuutusten hintaa. Mutta kuinka karsia niitä? Lääkärin kannankin ymmärtää. Lakitupa odottaa häntä heti jos hän ei ole hoitanut työtänsä moitteettomasti. Mahdollisimman kattavalla tutkimuspaketilla lääkäri haluaa varmistaa oikean diagnoosin luottaen siihen, että vakuutusyhtiö korvaa tutkimukset. Kansalaisista muutosta vastustavat eniten ne, jotka saavat ensiluokkaisen hoidon kattavan sairausvakuutuksen.

Meidän Suomessa asuneiden amerikansuomalaisten on helpompaa vertailla julkisen ja yksityisen terveydenhoidon eroja kuin amerikkalaisten. Heillä ei ole kokemuksia kuin jälkimmäisestä – vielä. Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että sydän- tai lonkkaleikkaus maksaa 200-300 euroa. Lääkärit ovat korkealuokkaisia ja hoito on hyvää. Suurin ongelma on jonotusaika sillä leikkausta voi joutua odottelemaan kuukausia. Rinnalle onkin kehittynyt yksityinen järjestelmä, joka tarjoaa palveluksia nopeasti ja tehokkaasti rahaa vastaan. Lääkärit ovat samat. He ovat vain siirtyneet yksityissairaalan suojiin ja vaihtaneet työtakkia. Valtio osallistuu myös yksityisen sektorin hoitokustannuksiin korvaten niistä  merkittävän osan.

Suomen malli ei ainakaan sellaisenaan soveltune Yhdysvalloille. Viiden miljoonan ihmisen terveydenhoito on paljon yksinkertaisempaa kuin 300-miljoonaisen kansan. Ajatus  terveydenhoidon vierittämisestä osittainkin julkisen sektorin hoteisiin on nostanut karvat pystyyn eri puolilla maata. Tämän ymmärtää. “Valtio” tai “hallitus” (government) ovat suurelle osalle kansaa kirosanoja aina kun puhutaan valtion sekaantumisesta talousasioihin. US-Postilaitos lienee karmein esimerkki valtiojohtoisen yrityksen toiminnasta.

Silti maa tarvitsee hallituksen. Ilman sitä liittovaltion infrastruktuuri, johon terveydenhoidon toimiva järjestelmäkin kuuluu, jäisi rakentamatta ja anarkia saisi vallan. On selvää, että kaikki yhteiskunnalliset muutokset kohtaavat vastustusta. Hyppääminen tuntemattomaan pelottaa aina. Äänekkäimpiä nyt ovat olleet eläkeläiset ja ne, joilla on kattavan vakuutuksensa ansiosta erinomainen hoito. Kummankin ryhmän pelko hoidon karsimisesta on aito. Terveydenhoidon uudistuksen suunnittelu on kuitenkin vasta prosessissa ja aika näyttää mihin siinä päädytään. Todennäköisin lopputulos on kompromissi. Toivottavasti se ei ole sellainen, mitä  kumpikaan osapuolista ei halunnut tehdä.

Mitä terveydenhoidon kustannustehokkuuteen tulee, Suomi on valovuoden Yhdysvaltoja edellä. Silti terveyspalveluiden kustannukset puhuttavat myös korkean verotusasteen Suomessa. Turussa on laskettu, että jokainen kaupungin saama veromarkka kuluu terveydenhoidon kustannuksiin. Ilman verovaroista maksettavia valtiontukia kaupunki ei voisi toimia. Suomessa onkin ryhdytty rutistamaan terveydenhoitoa entistä tehokkaampaan muotoon. Keinoina on väläytelty erikoissairaanhoidon keskittämistä, tietotekniikan tehokkaampaa ja kekseliäämpää hyödyntämistä, yksityisen ja julkisen sektorin selkeämpää  työnjakoa sekä kuntien laajempaa yhteistyötä. Työtä johtaa peruspalveluministeri Paula Risikko, joka antaa tilanteesta selonteon syksyllä. Hänen mielestään työ on vasta alkuvaiheessa.

Mitä kansalaisiin tulee, tuoreen MC-Infon tekemän tutkimuksen mukaan peräti 74% suomalaisista on valmis maksamaan nykyistä enemmän kunnallisveroja perusterveydenhuollon turvaamiseksi. Amerikkalaiset eivät liene yhtä suostuvaisia verojen korotukseen terveydenhoidon turvaamiseksi koko kansalle.

Mikko Koskinen

päätoimittaja

WSOP:n pääturnauksen 6500 pelaajan joukosta erottuivat myös suomalaiset Petteri Häppölä, “Lapikas”, Asmo Votkin ja Rasmus Kordelin. Finaalipöytään ei selviytynyt yhtään kymmenistä suomalaista, mutta rahaa tuli mukavasti -noin 1,5 miljoonaa dollaria.

Kun NHL-kiekkoilijat menivät lakkoon kaudella 2004-2005, joutui sarjan kuvausoikeudet ostanut Yhdysvaltain suurin TV-urheilukanava ESPN kovan paikan eteen. Mitä esittää jääkiekon sijaan? Tilanne oli hankala, sillä kaikilla suurilla urheilulajeilla oli jo voimassaolevat kuvaussopimukset. Kun muutakaan ei ollut tarjolla, tehtiin televisioyhtiössä epätoivoinen ja kristillisen ajattelun kannalta arveluttava ratkaisu: näytetään urheilukansalle korttipeliä, pokeria. ESPN iski tietämättään kultasuoneen!

Tänä päivänä World Series of Poker -tour on yksi katsotuimmista TV-urheilulajeista. Vuoden aikana pelataan kymmeniä arvoturnauksia eri puolilla Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Jo ensimmäisen kauden jälkeen ESPN:ssä havaittiin, että WSOP-pokerin katsojaluvut oli huomattavasti suuremmat kuin jääkiekolla. NHL:llä ei tämän jälkeen ollut enää mitään asiaa USA:n suurimmille urheilukanaville.

Televisionäkyvyys  vaikutti voimakkaasti myös kummankin lajin kehityssuuntaan. Siinä kun pokerin suosio lähti ESPN:n ansiosta räjähdysmäiseen nousuun, jääkiekko joutui tyytymään pienen Versus-kaapelikanavan palveluihin. Tänä päivänä miljoonia vuodessa ansaitsevat pokeritähdet ovat kansansuosikkeja, joiden otteita seurataan silmä kovana viikosta toiseen. Viimeisten tutkimusten mukaan tänä päivänä USA:n väestöstä jo kaksi kolmannesta on pelannut tai pelaa “nykyajan shakkia”, pokeria.

22-vuotiaasta suomalaisesta tuli nettimiljonääri

Myös internetin kehitys on vaikuttanut vahvasti pokerin suosioon. Eri “pokerisaiteilla” pelaa päivittäin kymmeniä miljoonia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Internet-pokerin huipulle on  noussut myös monia nuoria suomalaispelaajia, joiden pankkitilejä kaunistavat jo useat miljoonat eurot. Eräs menestyneimmistä  on 22-vuotias Sami Kelopuro, joka (pelinimi “LarsLuzak”) on voittanut jo useita miljoonia euroja. Yhdysvalloissa pokerin pelaaminen internetissä kiellettiin kolme vuotta sitten verotuksellisista syistä. Lain mukaan yli 5000 dollarin voittosummista pitää maksaa tulovero. Ulkomaalaisilta pelaajilta pidätetään veroa USA:ssa 30% voittosummasta.

Suurin pokeripeleistä on lajin “cadillac`iksi” kutsuttu Texas Hold `em. Lajin maailmanmestaruus (WSOP Main Event) ratkaistaan kasinohoteli Rion konferenssikeskuksessa Las Vegasissa, jonne heinäkuun alussa saapuu noin 6500 pelaajaa eri puolilta maailmaa mittelemään lajin herruudesta ja kymmenistä miljoonista dollareista. Vajaan kuukauden mittainen tapahtuma sisältää 46 eri turnausta eri pokeripeleissä, joiden yhteen laskettu palkintopotti on useita kymmeniä miljoonia dollareita. Tapahtuman pääkilpailun Texas Hold`emin mestaruuden voittaja kuittaa tänä vuonna peräti 8,5 miljoonaa dollaria.

Mike Sexton arvostaa Antoniusta ja Helppiä

- Suomalaiset ovat yleensä erittäin taitavia pokerissa. Erityisesti mieleeni ovat jääneet Patrik Antonius ja Juha Helppi, jotka ovat molemmat lahjakkaita ja älykkäitä pelaajia, kertoo ESPN-kanavan pääselostaja Mike Sexton Amerikan Uutisille. Sexton itse on yksi maailman tunnetuimmista pokeripersoonista, joka aiemmin vuoli itsekin kultansa pokeripöydistä mutta siirtyi sitten TV-ruudun taakse kommentoimaan muiden tähtien otteita.

Sexton pitää skandinaaveja – ruotsalaisia, tanskalaisia, norjalaisia ja suomalaisia – yleensäkin tasokkaina pelaajina, jotka menestyvät suurkilpailuissa hyvin. Maailman ykköspelaaja on Sextonin mielestä kuitenkin amerikkalainen, pokerin Tiger Woods‘ksi nimitetty tummapintainen Phil Ivey.

- Hän on aina tasaisen hyvä. Mutta voittaaksen pääkilpailun, Main Event‘in, Phil myös tarvitsee roimasti tuuria, Sexton hymähtää. Hänen kantaansa on helppo yhtyä. Texas Hold‘in suosion taustalla on pelin luonne, sillä menestyksen lasketaan riippuvan yhä paljon onnesta kuin pelitaidostakin. Näin ollen amatöörikin voi nujertaa lajin ammattilaisen milloin vain ja tämä takaa lajin jatkuvan suosion. Sexton oli myös yllättynyt Main Eventin runsaasta pelaajamäärästä.

-Talouden maailmanlaajuinen taantuma ei näy ainakaan tässä turnauksessa!

Avajaispäivänä Rion valtaa kuhina

Main Event- pääkilpailupäivän aamuna kuhina yltyy Rion konferenssikeskuksen käytävillä. Jännittynyt ilmapiiri on käsin kosketeltavissa. Kielten sekamelska on valtava. Italialaiset pokerinpelaajat ovat teettäneet oikein pelipaidat turnausta varten, tuossa menee joukko ranskalaisia, tuossa ovat venäläiset ja jugoslaavit. Ruotsalaiset tunnistaa aina pukeutumisesta ja hiusmuodista, olipa kyseessä pokeri tai golf. Amerikkalaiset nuoret pelaajat tunnistaa myös vaatteista, sillä he haluavat pukeutua kuten maailman suurimmat pokeritähdet: mustat paidat ja housut, tukka geelillä tötteröksi pystyyn ja silmille tummat aurinkolasit.

Paikalle on kerynyt pelaajien lisäksi tuhansia katsojia jotka “bongailevat” pokerin TV-tähtiä keskuksen käytävillä. Eniten yleisöä kertyy ESPN:n kahden televisiopöydän äärelle, sillä niihin on aina odotettavissa suurimmat tähdet. Itse tunnistan joukosta eniten WSOP-suurturnauksia voittaneen Phil Helmutin, Antonio Esfandiarin, Phil Laakin, maailman parhaan naispelaajan Vanessa Rousson, lajin legendan Doyle Brunsonin (76 v.) sekä tanskalaisen huippupelaajan Gus Hansenin, jonka kanssa vaihdamme muutaman sanan.

Kun peli puoliltapäivin vihdoin käynnistyy, alkaa konferenssikeskuksen saleissa loputon kihinä ja kahina aivan kuin miljoonat heinäsirkat olisivat saapuneet paikan päälle: hermostuneet pelaajat hypistelevät pelichippejään, kuka yhdellä, kuka kahdella kädellä koko kymmentuntisen “työpäivän” ajan. Eikä ihme, sillä suurista rahoista on kyse. Main Eventin osanottomaksukin on peräti 10 000 dollaria!

Suomalaiset voittivat 1,5 miljoonaa taalaa

Maailmanmestaruus ei kuitenkaan ratkea heinäkuussa. Main Eventin seitsemän pelipäivän aikana seulotaan ne yhdeksän parasta pelaajaa, jotka pääsevät marraskuun alussa pelattavaan ns. finaalipöytään (Final table) taistelemaan 8,5 miljoonan dollarin pääöpotista. Tosin yhdeksännelläkin on jo aika vapautunut olo sillä 1,2 miljoonan tili on varmistettu. Suomalaisia ei tänä vuonna finaaliin yltänyt, vaikka kolmannen pelipäivän jälkeen siltä näyttikin: tulotaululla komeili yhdeksäntenä nimi Miika Puumalainen. Lopputuloksissa suomalainen oli lopulta 59. ja hän kuittasi komeasti 108 000 dollarin palkintopotin. Koko viikon menestynein suomalaispelaaja oli kuitenkin Ville Wahlbeck, joka neljästä turnauksestaan voitti runsaat 850 000 dollaria.

Kaikkiaan suomalaiset voittivat yhteensä noin 1,5 miljoonaa dollaria. Mitä onnen ja taidon suhteeseen Texas Holdemissa tulee, olen itse lajin harrastajana taipuvainen uskomaan taidon ylivoimaan.

Erään osoituksena siitä on myös Mike Sextonin asiantuntijaveikkauksen osuminen aivan nappiin. Ainoa WSOP:n finaalipöytään yltänyt pokeritaivaan kiintotähti oli lopulta Phil Ivey, joka lienee myös vedonlyöjien selvä suosikki marraskuun loppunäytösessä.

Las Vegas, Nevada

Amerikan Uutiset

Mikko Koskinen